Berliinin muuri murtui 27 vuotta sitten. Se ”suojeli” vapaudelta itäsaksalaisia 28 vuotta. 155 km pitkää muuria vahvistettiin monessa vaiheessa. Aluksi se oli vain piikkilanka, mutta lopulta se oli 3,6 metriä korkea ja 1,5 metriä leveä betonimuuri. Vapauden kaipuu kasvoi muurin sisäpuolella niin suureksi että monet vaaransivat henkensä päästäkseen sieltä pois ja monet myös henkensä menettivät.

Vapaudelta ei voi suojella betonimuurilla. Ei myöskään hengellinen ainoan oikean muuri voinut suojella esikoisten joukkoa. Muuri murtui ja kiitosäänet soivat nyt kirkon tiloissa. Kanteleet ovat vapautuneet pajuista. ”Baabelin virtain vierillä – siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme. Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme. Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: ”Veisatkaa meille Siionin virsiä”. Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla”?

Kuinka moni menettää elävän henkensä hengellisen muurin sisällä? Kuinka moni kiittää ja ylistää vangitsijoitaan muurin sisällä, ettei menettäisi henkeään. Kuinka moni ryhtyy ampumaan muurin yli lähteneitä ystäviään.

”Purkakaa tämä muuri”, sanoi Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan Neuvostoliiton pääsihteerille Mihail Gorbatšoveille muurilla. Purkakaa tämä ainoan oikean prinsiippi, sanon Vanhimmille minäkin. Ottakaa vastaa uskon vapaus, jonka Jeesus Kristus meille lahjoitti. Uskon vapaus koskee meitä kaikkia lunastettuja. Ketään ei ole rajattu sen ulkopuolelle.

Me ihmiset rakennamme helposti muurin niiden asioiden ympärille joita emme halua jakaa toisten kanssa, mutta rakennanko muurin evankeliumin ympärille. Enkö halua jakaa evankeliumia toisten kanssa? Ei meitä niin Kristus opettanut, vaan ”menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”.