Haluaisin vieläkin yhden näkökulman tuoda esille hengellisestä kasvuprosessistani. Tämä seurakuntamme viimeinen hajaannus selkeytti minun ajatuksiani. Vanhassa seurakunnassa minulla ei ollut juuri koskaan uskon varmuutta. En voinut koskaan uskoa kelpaavani.
Jäsenkriteerejä ei aivan suorasanaisesti ollut ilmoitettu aikaisemmin, mutta kun yhdistyksen hallitus keväällä julkaisi sen kuuluisan jäsenkriteerin, tiesin olleeni aivan väärässä joukossa. En koskaan voisi noita kriteerejä täyttää. Kukaan seurakunnassa ei milloinkaan minua voisi niin hyvin tuntea, että tulisi todistajakseni että olen oikeasti kristitty ja tuo jäsenkriteeri täyttyisi.
Jo kauan aikaa minulle on ollut toisarvoista se, pidetäänkö minua kristittynä. Se on vain merkitsevä, että minä olen kristitty. Toisten arvio sieluntilastani ei paljon merkitse silloin kun joudun jättämään tämän maan. Riemuitsen siitä huolimatta tietäessäni, että ainakin muutamat ystäväni veisaavat sydämensä pohjasta minun muistojuhlassani että vanhurskaat iloon kannetaan.
En halua saattaa huonoon valoon vanhaa seurakuntaamme päinvastoin, rakastan niitä ystäviä ja sukulaisiani vieläkin, jotka jäivät sinne. Kasvamme eri suuntiin. Minä en kyennyt kasvamaan niihin ahtaisiin raameihin toisten kanssa. Ehkä voisin sen ilmaista lyyrisesti runolla:
Suuri Tarhuri taitava Taivaan maan,
yhden taimensa laittoi hän kasvamaan
ihan laidalle vainion.
Miten voisikaan päästä se juurtumaan,
kun on joutunut sivulle kasvimaan,
siihen reunalle kivikon.
Sitä kukaan ei voisi uskoakaan,
että satoa ryhtyisi kantamaan,
siinä lähellä kallion.
Mutta tarhuri ei laita kuihtumaan,
taimia yhtään, vaan kukoistamaan
ne kaikki laitettu on.
Kaikille laitettiin aikanaan,
kehys runsasta satoa kannattamaan
Mutta korkeella joskus se on.
Versot lähtevät silloin kasvamaan
eri suuntiin pinnalle karun maan,
alla ahtaan kehikon.
Tarhan hoitajat eivät käy hoitamaan
rumaa pensasta tarhassa laisinkaan,
se kukkii kuin onneton.
Maan pinnalla marjoja valtoimenaan,
mutta poimijat eivät käy poimimaan
alapuolelta kehikon.
Kun sato on korjattu kasvimaan,
Tarhuri käskeekin poimimaan,
myös alapuolelta kehikon.
Marjat säilyvät varjossa pidempään,
eivät jääneet ne onneksi mätänemään
Nekin poimittu kohta jo on.
anne
Tämä todella kolahti. Näin ajattelin lapsuuden ja nuoruuden tuskassa. Onko minulla mitään mahdollisuutta tähän täydellisesti uskovien joukkoon. Lueskelin faija näitä nyt edestakaisin et osuuko oikeaan tarinaan. Mutta Oisinpa tienny miten ajattelit ja ajattelet. Ehkä ei olis tarvinnut tuomita koko kristinuskoa… Parempi myöhään kuin milloinkaan..
lete
Ei siitä ketään ole suljettu pois. Lunastus koskee kaikkia